Neonlampun valmistusmenetelmänä on käyttää matalaa sulamispistettä na-fo-ca-silicate-lasia valaisinputkena, suunnitella erilaisia kuvioita ja merkkejä tarpeiden mukaan, käsitellä puhalluslampulla, sitten Sinter-elektrodiin ja imuroida ja eri harvinaisella kaasulla täytetyn ja tehdyn värin vaatimusten mukaisesti.
Nykyaikaiset neonvalot ovat monimutkaisempia, ja jotkut taivuttavat lasiputket erilaisiin taitettuihin muotoihin houkuttelevamman grafiikan saamiseksi, toiset maalaavat putkien sisäpuolen fluoresoivalla jauheella, jotta värit kirkastuvat ja värikkäämmiksi, ja jotkut neonvalot, joissa on automaattiset sytyttimiset, tekevät kaikenlaisten värien valosta yksi toisensa jälkeen värikkään. Neonvalot ovat olleet olemassa satoja vuosia siitä lähtien, kun ne tulivat ulos vuonna 1910. Se on erityinen matalapaineinen kylmäkatodihehkupurkausvalonlähde, toisin kuin muut kaarilamput, kuten loistelamput, korkeapainenatriumlamput, metallihalidilamppu, elohopealamput, hehkulamput ja niin edelleen.
